Janne Pajarinen: Ei kenraali, eikä amiraali

Pääsin ylioppilaaksi muistaakseni 1987 Polvijärven lukiosta "ihan ok" -papereilla. Pienestä pitäen olen ollut kiinnostunut teknisistä aloista ja toisaalta myöskin olen suht´ sosiaalinen tyyppi. Ja tästä lähtökohdasta sitä sitten ollaankin tehty kaikennäköistä! 

Lukion jälkeen olin vähän aikaa töissä ja samalla hain Joensuun yliopistoon fysiikan laitokselle ja ihmeekseni pääsinkin sinne kirjoille. Samaan aikaan olin hakenut myös Mikkeliin Suomen Nuoriso-opistoon nuorisotyöntekijäkoulutukseen ja pääsin sinnekin. Jotta asiat eivät menisi helposti, en mennyt kumpaakaan koulutukseen, vaan lähdin armeijaan ja tarkemmin tykistöön. Ei oikein minun ajatuksiin istunut armeijahommat, en viihtynyt siellä kovin hyvin. (Ei tullut kenraalia. Eikä amiraalia.)

Armeijassa ollessani asiat taas mutkistuivat, koska olin lykännyt SNO:n opiskelupaikkaa jo vuodella ja nyt oli sitten otettava se vastaan tai joutuisin hakemaan sinne uudelleen. Ovi kävi armeijassa: jouduin keskeyttämään varusmieselämän paria kuukautta ennen kotiutumista ja tulin Mikkeliin. Olin edelleen kirjoilla Joensuun yliopiston fysiikan laitoksella, mutta en ollut vielä sinne asti ehtinyt. Valmistuin nuorisotoimen ohjaajaksi 1991. Opiskeluaikoina olin osallistunut erilaisiin muihinkin lyhyempiin koulutuksiin ja tein nuorison parissa töitä sekä Mikkelissä että välillä muissakin kaupungeissa.

Koivikon koulukotiin hain töihin 1991 ja olin siellä vuoteen 1997. Toimenkuvani siellä oli lähikasvattaja ja samaan aikaan pidin myöskin Tukikotia "ongelmanuorille". Meitä oli kaksi perhettä isossa omakotitalossa ja 4-5 nuorta asui meidän kanssamme. Nuoria oli siis 2-3/perhe. Se olikin mielenkiintoinen aika elämässä. Tätä riemua riitti 6,5 vuotta.(Tuohon aikaan harrastin vielä paljonkin musiikkia ja vähitellen myös musiikin teknistä puolta. Opiskelin koko ajan lisää valo-, ääni- ja teatteritekniikasta. Kävin erilaisia lyhyitä koulutuksia aiheisiin liittyen.)

Otavaan astuin vuonna 1997 syksyllä, jolloin päätyönäni oli kehittää kymppikoulutuksen toimintaa. Tällöin ruvettiin jo lanseeraamaan ilmiöpohjaista koulutusta, joka nykyisin taitaa olla nouseva trendi. Työ oli mukaansatempaavaa ja toisaalta järjestelin myös vapaan sivistystyön lyhytkursseja äänitekniikkaan liittyen. Vuosituhannen vaihteessa suoritin opistolla ATK-kouluttajan koulutuksen ja vedin välillä myös ATK-kursseja.

Vuonna 2001 perustin oman toiminimen Halovisuals, jonka toimialana on esitystekniikka ja AV- vuokraaminen. Kahta vuotta myöhemmin yhdistimme kolme henkilöyhtiötä, josta muodostui SPL-Service OY, jonka kautta nykyisin pääsääntöisesti kulkee kaikki esitystekniikkaan liittyvät työt ja kiertueet. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia.

Nykyisin saan keskittyä musiikkikoulutuksiin ja vedän bändikymppiä ja teen jonkin verran äänitöitä esim. nettilukion kurssituotannoissa.

-Janne


Janne Pajarinen, toiminnanohjaaja

044 794 3542